.:V A R I A N T C L U B . F I:.

Aloitetaanpa nyt oikein oma topic tuolle omalle uudelle hankinnalle.

Aiempi Jazz Blue G4 TDI alkoi käydä hiukan ahtaaksi, kun paketteja sun muuta silläkin aina välillä tulee maailmalle heiteltyä, joten oli aika etsiä uusi kulkine.

Tässä vielä tuo aiempi G4 TDI projekti lyhyesti:

- 90HV TDI (Uudelle omistajalle tosin Oettingerin 110hv softalla)
- Normaalit Vakkari, Diavia Climatronic jne.
- Comfortline -> Highline + -päivitys, eli

- 2000- mallisen V5-mallin täydellinen harmaa sporttisisustus, listat korin väriin
- MFD OEM Navi + VAG 6 CD:n Boksi, edellisen omistajan kasettisoittimen tilalle
- Sport Edition OEM Vaihdekepinnuppi
- Beetle RS Lepuutustuki
- TT-pedaalit
- Alurinkulat mittaristoon
- Mustat OEM- kangasmatot
- KW Madallusjouset, Bogen sportti-tolpat
- RH AG Cup 8x & 9x 17" vanteet Porsche-merkeillä, mustaksi maalattuna ja reunat kiillotettuina
- Mustat orkkispeilit ja maski
- In-Pro Celis Takavalot
- 2005- spec kirkkaat sivuvilkut
- Takalasin pyyhkimen, Vepron ilmanohjaimen poistaminen
- Naarmujen pois maalauttelua jne.
- 16" New Beetlen peltivanteet ja Pölärit talveksi

Siinäpä nuo edellisen auton ehostukset, muutama kuva siitäkin vielä tähän:

Viimeisiä kuvia:






Viime kesänä:

Mutta nyt nykyiseen kärryyn ja muutama viikko ajassa taakse päin:

Passat 3B sai hylsyn "nähdyn" ulkonäkönsä vuoksi ja 3BG tarjonta oli joko liian kallista (allekirjoittaneelle) tai sitten aivan väärillä (Lue: huonoilla) varusteilla.
Golf 4 Farkku (tai Bora farkku) nousi siis näiden kahden ohitse, vaikka perusauto tuli aiemmin nähtyä hiukan pienemmässä korissa.

Kotimaan tarjontaa aikani seurailtua ja Jazz Bluen myytyäni, olin vakuuttunut, että auto on hankittava Saksan maalta. www.mobile.de :tä ja www.autoscout24.de monta iltaa selailtuani, rahapussille järkevimmäksi vaihtoehdoksi suhteessa varusteisiin nousi Golf 4 Highline 1999-2001. Josta 1999 karsiutui pois, sillä 116hv PD moottori tuli vasta 2000 tarjolle.

Neljää eri Boraa ja Golffia sähköpostilla aikani kyseltyäni, ylitse nousi Stuttgartin lähellä Urbachista 8000 asukkaan pikkukylässä kaupan ollut Musta Golf 4 Variant Highline Power Diesel 116HV.

Tässä yksi kuva vinkiksi miten tarina jatkuu:



Ja lisää seuraa kunhan veropäätös vain saapuu lähiviikkoina...

Laittelehan ihmeessä lisää kuvia ja tarinaa autosta!

Osa 2 Kaupat:

Päädyin Urbachin autoon sen varustelun, iän ja värin perusteella, hintakin oli linjassaan ikäisiinsä nähden, joten ei muuta kuin tarkentaviin kysymyksiin ja kaupanhieromiseen. Lyhyellä tinkimisellä hinnasta lähtivät pahimmat autokauppiaan katteet pois ja myyjä lupasi hoitaa vientikilvet ja vakuutukset myös valmiiksi.

Olisihan se hiukan pohjoisemmassa ollut musta Bora farkku kerman värisellä nahkaverhoilulla ollut kyllä ehkä hienompi, mutta olihan sillä jo vähän enemmän ajettu ja vaalea nahkaverhoiluhan kuitenkin epäkäytännöllinen ja nostaa verojakin. Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista.

Ja joku sitten ehti sen ensin Frankfurtin läheltä VW-merkkiliikkeestä hakea, juuri samana päivänä kun sitä kysyin.

Pyysin vielä Urbachin autosta ja huoltokirjasta kuvia ja kaikki näytti täsmäävän kilometreihin, joita oli siinä hiukan yli 100tkm. Autolla oli Saksassa ollut kaksi omistajaa, Stuttgaritssa ja viimeisin Münchenissä, josta se oli palautunut Urbachiin, lähelle alkuperäistä myyntipaikkaansa. Huoltokirjassakin oli leimoja sopiva määrä, joskin huoltoväli oli juuri umpeutumassa ja edessä olisi iso huolto jakohihnan vaihtoineen.

Auto vaikutti sen verran lupaavalta ja kiiltelikin kuvissa mukavasti, että vastoin kaikkien "viisaiden" ohjeita tein ostopäätökseni siltä seisomalta ja maksoin autosta 500€ varausmaksun. -Saahan sen sitten takaisin, jos se pommiksi osoittautuu, ajattelin.

Kaikkihan suosittelevat, että käy katsomassa nyt ainakin 4 autoa ja tee päätös vasta sitten. Tuumailin, että kyllä kotimaassakin tehdyt kaupat on aina tehty yhdellä katsontakerralla ja koskaan ei vielä ole metsään menty. Sen verran tuttuja vehkeitä nuo ovat. Kaivetaan sitten netistä automyyntisivut vasta Saksassa esiin, jos riskinotto menee metsään.

Seuraaksi edulliset lentoliput Blue 1:ilta Visalla varaukseen ja postia myyjälle, että tulossa ollaan. Saksalaisen byrokratian jäykkyys vielä hiukan yllätti, kun kuulin myyjältä, että rekisterikilpipaja menee klo 12.00 perjantaisin kiinni, eli reippaasti sitä ennen minun olisi pitänyt olla perillä, nyt Blue 1 laskeutui 11.00 maissa 60km päähän Stuttgartin kentälle. Pientä hengen ahdistusta aiheuttaneesta tilanteesta selvittiin lähettämällä myyjälle valtakirja ja passin kopio postitse, jotta hän sai hankittua vakuutukset ja kilvet nimiini ennen tuloani aiemmin aamupäivällä.

Kaikki tämä hoitui melkoisen kätevästi puhelimen ja sähköpostin välityksellä. Myyjä selvästi uskoi jo, että olen vakavasti autoa ostamassa.

Jatkuu...

Katos Harrikin siirtyi farmaripuolelle, mä ostan kanssa piakkoin VW golf farkun tai vw bora farkun.. riippuu paljonko pösöstä saan.. t:mika (ex. pugevo)
Mutta laita kuvia ja tarinaa ; )

Lisää uusia jäseniä kerhoon siis...

variantevo wrote:Katos Harrikin siirtyi farmaripuolelle, mä ostan kanssa piakkoin VW golf farkun tai vw bora farkun.. riippuu paljonko pösöstä saan.. t:mika (ex. pugevo)
Mutta laita kuvia ja tarinaa ; )

Joo, niin tuli tehtyä. Pantataan nyt kuvia vielä jatketaan kertomusta.

Osa 3, Vakuutukset ja navigointi:


Saksassahan autoon on otettava kilpien yhteydessä liikennevakuutus, mutta kaskoa autolla ei ole. Kaskon ottaminen oli luonnollisesti must, ja Tapiolasta asiaa tiedustelin ennen reissuun lähtöä. Heille oli faksattava kauppakirja Saksasta ostotapahtuman jälkeen ja näin he saivat vakuutuksen voimaan. Alles klar, Herr Schabelilla oli kyllä faksi.

Seuraavaksi takaraivoon iski kirveen lailla asia, jonka avulla auton hakureissusta tulee vähemmän stressaavampaa.
Mikä se on? No tietenkin navigointi. Ihastuin pari vuotta sitten vuokra-3BG Passatissa olleeseen MCD Naviin ja sen jälkeen elämä ilman sähköistä suunnistusapua on ollut tuskaa. Edellisessä Jazz Bluessa MFD-navi osoitti kyntensä niin käytettävyyden kuin audio- ja navigointiominuuksiensa puolesta. MFD:ssähän on 5" värinäyttö, johon saa joko karttanäkymän tai sitten nuolinäytön. Nuo imukuppikiinteiset kojelautaan tai tuulilasiin kiinnitettvät navit eivät juurikaan inspiroineet muutamasta syystä:
A) En jaksa aina heittää laitetta hansikaslokeroon pysäköidessä B) kiinnitys on ruma (oma mielipide) C)Volkkarissa oli toimintakuntoinen, mutta vain kasettisoittimella varustettu VW Radio Gamma.

Eli MFD hankintaan. Mutta mistä, lähtöön on vain noin viikko. Ebayssähän laitteita on pilvin pimein, mutta eihän se viikossa tänne kuitenkaan ehdi. FFp:n myyntipalstaa selaillessa silmiini osui Tumpin myyntiilmoitus D-Navista, ja vieläpä parasta Vantaalla, eli ei muuta kuin kauppaa hieromaan. Navista päästiin kauppoihin ja kaupan päälle sain vielä pari vuotta vanhan Saksankin kartan.

Jatkoa seuraa. Tämä romaanin kirjoittaminenhan on mukavaa.

Osa 4 Navin johdot ja matkaan:

Nyt navi oli hankittu, enää tarvittiin GPS-antenni ja sopiva adapterijohtosarja. Molempia saa kätevästi Saksasta, mutta aikaa on vain viikko. Loppuen lopuksi johdot maksuun luottokortilla taas ja Navi-tarvikekauppias lähettää ne suoraan autoliikkeeseen. Kätevää, postikulutkin olivat vain 3€ Saksan sisällä.

Lopulta kauan odotettu perjantai-päivä koitti ja matkaan.

Blue 1:illa ensin Kööpenhaminaan, jossa kädet hiessä odotimme 2 tuntia Stuttgartin konetta ja vihdoin hiukan ennen puolta päivää Stuttgartissa!
Ravitseva Burger King- ateria ensin vatsan pohjalle, tänään tarvitaan energiaa autolla ajamiseen. Vatsaa kiertäen etsimään taksi kermankeltaisten väyrysmersujen joukosta. Taksinkuljettaja ei välttämättä ollut aivan ilahtunut kertoessani paikan, noin 65km lentokentältä- turhaa ajelua autobahnaa pitkin hänelle. Noin 45min päästä saavuimme Urbachiin, todellakin Saksalainen pikkukaupunki peltojen keskellä.

Kuski löyti kerrasta perille, summa hiukan ylitse tuon kilometrimäärän, annoimme kohteliaasti summan käteisellä ja vastasimme kuittikyselyyn, että emme tarvitse, jäipähän 16% MwSt kuskille kouraan, hymy ja kiitos kaunis.

Autoliike oli vanha saksalainen "maalaistalo" aivan kylän pääkadun varressa. Ystävämme autokauppias Bernard oli pihalla Replica-Cobransa kimpussa ja havaitsi meidät heti. Golf löytyi sisäpihalta Focus RS:än vierestä.

Auto näytti ensi silmäykseltä juuri siltä kuin pitikin, seuraavaksi koeajolle, kilvet Bernard oli hoitanut autoon sovitusti. Auto oli lyhyen koeajon perusteella soiva peli, joten ei muuta kuin papereiden tekoon. Bernard pahoitteli, että Radio Gamma oli hiljentynyt tänä aamuna jostakin syystä hänen hakiessaan autoon kilpiä. Vastasimme, että se ei haittaa, meillä on navi odottamassa. Navin kaapelitkin olivat saapuneet Bernardille kuten niiden pitkin. Itse asiassa vain kauppakirjaan nimi alle ja tukku seteleitä pöytään, Bernard oli kaiken hoitanut valmiiksi. Bernard faksasi vielä Tapiolaan kauppkirjankin, jolloin kotimaisen kaskokin sai heti voimaan. Viimeinen kädenpuristus ja matkaan uudella autolla. Nyt hymy oli herkässä.

Osa 5 Navi paikalleen ja Autobahnalle:

Ensimmäiseksi ajoimme läheisen ARAL- huoltamon pihaan, olimme optimistisesti jättäneet Saksan paperikartan kokonaan pois matkasta, joten Navi-asennukseen.



Vanha Gamma tiukalla kiskaisulla kojelaudasta, ja ARAL:in roskikseen. Eli ensimmäinen Thyynaus, vain 10min ostohetkestä. Kaapelit paikalleen ja kas kummaa, laite heräsi henkiin. Harhailimme vielä muutaman kymmenen minuuttia, kun laite paikallisti itseään ja sitten matkaan. Tapiolaan halusivat vielä kopion saksalaisesta rekisteriotteesta, joten sen kävimme vielä faksaamassa savuisesta internet-kahvilasta lähikylästä. Turkkilainen kauppias ihmetteli, miksi haluan faksailla paperia ja sitten matkaan.

Suunnistimme ensin hiukan etelään, onhan tässä nyt vähän aikaa katsella maisemia, kun kerran tälle puolelle eurooppaa on taas tultu.
Golf kelasi ensimmäisessä Autobahn- rykäisyssä nopeasti 190km/h lasiin ilman tärinöitä jne ja Climatronic puhaltaa kylmää, vaikka ulkona on +29´C. Hee, reissu kannatti jo.

Nyt vain matkaan, pyörähdimme Bodenseen rannalla vielä Saksan ja Itävallan välissä ja siitä Obersdorfiin, siellähän luulisi olevan jo maisemia.
Ratkiriemukkaan serpentiinin jälkeen Obersdorffiin, tästä lähdetään sitten kohti pohjoista huomenna.





Hotelli löytyi Obersdorfin turistikylästä nopeasti, sitten vain pastalle ja ansaituille oluille kylään.

Tälläisia ne projekti-jutut pitää ollakin, jännityksellä odottaa seuraavaa "jaksoa"...

Hyvä kertomus, tätä lisää !

Mites, kun ei osunu pikaisesti silmään, tuo kielipolitiikka, ihan saksalla vai lontoonmurteella?

JyriT wrote:Hyvä kertomus, tätä lisää !

Mites, kun ei osunu pikaisesti silmään, tuo kielipolitiikka, ihan saksalla vai lontoonmurteella?

Kielipolitiikka mallia Schumacher- englanti. Eli englannilla ja aina väliin muutamalla Saksan sanalla Bernardin kanssa kaupat teimme, molemmat puhuivat yksinkertaista "puujalka-englantia" ja autosanasto on saksaksi hallussa, joten kaupanteko oli paikan päällä ihan yhtä helppoa kuin Suomessa.

Bernard oli ostanut Golffin VW-merkkiliikkeestä suuremmassa köntässä jo joulukuussa, jonka jälkeen Bernard oli vain kuulemma tehnyt autolla oman muuttokeikkansa ja käynyt TÜV:issä, eli paikallisessa katsastuksessa. Autolla oli siis ajettu 6kk aikana vain 1500km. Katsastuksesta oli tammikuussa tullut ensin hylkäys jarrulevyjen kuluneisuuden vuoksi ja Bernard oli sitten uusinut autoon kaikki jarrulevyt ja palat, eli niillä oli vain noin +1000km takana. Very nice.

Nyt tähän väliin tarkemmat speksit autosta:

- Golf 4 Variant Highline
- 116hv Powerdiesel
- 6- Vaihteinen manuaalivaihteisto
- Kilometrejä karvan päälle 100tkm
- Sini/musta Highline Sportti-sisustus, Kolmipuolainen nahkaratti
- Korinväriset listat
- Sähkölasit, -peilit
- Saksan "talvipaketti", eli ajovalon pesurit, istuinlämmitys
- Tekniikkapaketti, eli pieni MFA ajotietokone, keskuslukitus taitettavalla avaimella
- Alkuperäinen VW MFD- navigointi
- Sumuvalot
- Climatronic
- Vakionopeussäädin
- ESP
- Luistonesto
- Niskatuet takana, alkuperäinen tavaraverkko
- 4x Airbagia
- Väri: metallihohtomusta
- 40mm madallus
- Uudet Rial Viper 17" vanteet ja Michelin Pilot Sportit 225/45/17
- 2 omistajaa, ensimmäinen Stuttgartista, toinen Münchenistä

Onnea vaan hienosta löydöstä, mukavasti varusteitakin näyttäisi olevan.

Loisto tarina, lisää lisää!

jatkoa vaan!!!!!!

Jatkoa tulossa lähitulevaisuudessa, jahka ehtii taas kirjoittamaan.

Muutama pikkujuttukin on autoon jo lisäilty.

Lisää lisää juttua..

Osa 6: Kohti Pohjoista

Uhrasimme aikataulullisesti yhden päivän lomailuun ja nyt siitä oli puoli päivää käyttämättä. Kiitimme Gasthofin ystävällistä omistajapariskuntaa ja vastailimme pariskunnan uteluun seuraavasta etapistä, että ei tietoa- pohjoiseen päin.

PD käyntiin Gasthofin edestä ja viimeiset silmäykset Obersdorfiin. Oberdorfiin ajamalle olimme saaneet itsemme sellaiseen "solmukohtaan", josta kaikkiin mielenkiintoisiin paikkoihin oli vähän pitkä matka. München ja vähän väärällle suunnalle ja Berliiniäkin olisi voinut mennä pohjoiseen katsomaan, mutta ne eivät vaan sattuneet reitille.



Moselin laakso ja sen lähistöllä oleva Nürnburgring sen sijaan olivat ihan järkevällä etäisyydellä, vain noin 300km mutka pohjoiseen ajettaessa. Eli Naviin kotimaan vinkkien mukaan Zell päätepisteeksi. Jälleen kaasu pohjassa Bahnalle kiivetessämme uudesta ostoksestamme löytyi ensimmäinen orastava vika: ESP/Luistoneston vikavalo räpsähti näkökenttään, kun nautiskelimme moottoritienrampista. Valo sammui, kun auton "buuttasi", joten totesimme sen olevan vain pitkästä seisottamisesta seurannut tilapäinen häiriö.



/\
Huomaa tukeva ote ohjauspyörästä

ESP:n herjaamisesta huolimatta moottoritie oli lauantai-päivänä miellyttävän tyhjä ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja nyt pääsi aina aika ajoin kokeilemaan rauhassa, kuinka pitkälle 6 vaihdetta ja 116 TDI- hevosvoimaa riittävät:

- Ensimmäinen havainto oli kuudes vaihde, "normaalissa" moottoritiekiihdytyksessä kuutosen saattoi työntää pesään siinä 160-170km/h korvilla, joskin sitä alempaakin moottori veti kyllä. Taitaa olla kotimaan nopeuksiin ylivaihde. (Kun kortti nyt muutenkin on jo kuivumaan lähdössä täällä. )

- 190km/h asti kiihtyvyys oli mukavan ripeää, mutta sen jälkeenkin mittarin mukaan meno jatkui verkkaisesti ylöspäin. Paras suoritus mitattiin lauantai-päivällä 215km/h mittarin mukaan loivassa alamäessä, mitä lie todellista- luvattuhan on 195km/h.

- Toinen havainto oli auton tukevuus ja renkaiden hiljaisuus, 180-190km/h nopeus meni huoletta vakkarilla, melutaso oli Pilot Sporteilla Saksan teillä miellyttävän alhainen, meno vastasi 65-70 profiilisia melultaan kotimaassa. Lisäksi tuningin lähtömaan erilaiset tarpeet rengastuksen ja alustan suhteen tuli taas havaittua. 45- kumit ja jäykempi alusta ovat oikeasti tuiki tarpeelliset reippaassa moottoritieajossa yllä mainituilla nopeuksilla, eivätkä vain ulkonäköä.
Seikka, jonka moni unohtaa haukkuessaan matalaprofiilirenkaita ja Sport-alustoja (=Autolehdet)

Osa 7: Zell -Weinstadt die Schwarze Katz und Nürnburgring

Luulimme jo jättäneemme hassun hauskat vuoristotiet taaksemme, mutta pelko oli ennen aikainen. Mitä lähemmäksi Moselin laaksoa saavuimme, sitä hauskemmaksi tie muuttui. Rajoitus 70km/h, mutta 70-80km/h nopeudella autoja meni ohitse meistä oikealta ja vasemmalta, nopeus 90km/h ja nyt enää roikuttiin takapuskurissa, nopeus 100km/h ja nyt oli paikallisten marssinopeus löytynyt. Kotimaan holhoava nopeudet nollaan- onnettomuudet nollaan -politiikka tuntui aika kaukaiselta keski-euroopan autoilijalle. Naama virneessä annoimme TDI:n nousta ja laskea jyrkkiä mutkia alas laskeutuessamme laaksoon renkaat ruvella.

Oman pikantin lisänsä toivat lähinnä hollantilaiset moottoripyöräryhmät, joiden ajotyyli herätti meissäkin melkoisia puistatuksia, vaikka melko reippaita (todistettavasti) ajotyyliltämme olemmekin. Kun meillä nopeutta oli "normaalisti" se 90-100km/h 70km/h-alueella moottoripyörät ohittelivat noin 140-170km/h arviolta parhaimmillaan. Kun pakettiin lisätään tieto siitä, että joku EU- maanviljelijä saattaa olla Deutz-Fahrillaan rehukuorma kärreillä mutkan takana, haukoimme välillä henkeä, kun moottoripyörät ohitelivat autoja aivan joka kohdassa luottaen täysin, että vastaantulija ei aja keskiviivan päällä mutkan takana.



Kaikkihan ovat jossakin vaiheessa osteneet ALKO:sta valkoviiniä, jossa roikkuu musta kissa pullon kaulassa. No, nyt olimme saapuneet pikku kissan kotikaupunkiin Zelliin.




Zell on häkellyttävän komea kaupunki, joka avautui meille jo tuttuun tyyliin noin 30´c helteessä. Kävelimme Zelliä hiki valuen ympäriinsä ja samalla näpsyttelimme kuvia kauniista viinikaupungista. Ehkä olisi pitänyt ostaa 3€ viiniä kotiin tulijaisiksikin, mutta kuumuus sai meidät vain etsimään varjoa, eikä kuumaan viinikauppaan oikein innostanut lähteä ostamaan kasaa pulloja. Saahan niitä Ruotsin laivaltakin tai Alkosta.




Päätimme tutustua paikalliseen ruokakulttuuriin ja söimme ja joimme Zellissä Bratwurstia ja valkoviiniä.... no, ei aivan. Jano oli melkoinen ja paikallinen Turkkilainen Döner- ravintola (Eli kotimaisittain Kebab) sattui sopivasti eteen. Maukkaat talon erikois-döönerit vatsaan ja globaalin tapaan Kokiksella jano pois. ;D

Back to road, ja Climatronicin puhallellessä 21-asteista ilmaa eteen päin Moselin laaksoa.



Moselin laakso on täynnä toinen toistaan komeampia paikkoja, tie pujottelee laakson pohjalla aivan Moselin varrella ja viiniviljelmät nousevat 50cm päästä tiestä.



Nürnburgring oli enää noin 40km päässä, joten seuraavaksi sinne. Kiireisen matkalaisen on liikuttava, jos kaikki haluaa nähdä yhden päivän aikana. Lähdimme nousemaan ylös laaksosta ja Nürnburgringiin vievällä vuoristotiellä pystyi moottoripyörien entistä reippaamasta ajotyylistä aistimaan, että rata on lähellä. Iltapäivä oli jo melkein kääntymässä iltaan, mutta ehkä Nordschleiffella ehtisi Golffin kastaa ja hankkia sen kuuluisan tarran takalasiin.

Saavuimme radan varteen ja ensimmäiseksi kipusimme katsomoon seuraamaan paikallisen Porsche-kerhon ratapäivää. Ja merkittäköön tiedoksi, tässä ei ollut mitään samaa verrattuna kotimaisiin tuo-lasikuitusi-radan-varteen-päiviin.





Radalla oli pääosin jonkin paikallisen Cup-luokan 911 GT3-kalustoa (vai 996:ko se Saksassa on) ja ihan vakioita samanmoisia myös. Istuskelimme jonkin aikaa radan varressa, ja sitten oli punnittava Nordschleiffe kierroksen ja yhä pidemmälle menneen illan välillä. Loppuen lopuksi päätimme jättää seuraavallekin kerralle jotakin nähtävää ja ajelimme vain aivan "vihreän helvetin" vartta maantietä pitkin, suuntana Bonn.

Osa 8: Bonn- Saksan Kouvola

Jos minulta kysytään, mikä kaupunki Suomessa tarjoaa vähiten nähtävää jne. tulee mieleen ensimmäiseksi Kouvola, risteysasemakaupunki, joka on kasvanut Voikkaan tehtaan noustessa keskelle harjua ja ei tarjoa mitään "nähtävää". Kouvola nyt tuli ensimmäiseksi mieleen, kun se on nuoruuden maisemia ollut.

Samanlainen kuva jäi Bonnista myös. Olen ollut hereillä maantiedon tunnilla ja historiakin on muistissa suhteellisen hyvin, Bonnhan oli aiemman Länsi-Saksan hallinto- ja pääkaupunki. Eli kaupunki, jolle nyt vain silloin lätkäistiin pääkaupunkistatus mikä syynä sitten Hitlerin touhuista toivuttaessa on ollutkin.

Saavuimme Bonniin klo 20.00 maissa illalla, mikä lisäsi hiukan painetta hotellin etsintään, jalkapallon MM-kisat olivat juuri alkaneet ja kisavieraita oli majoitettu myös Bonniin. Lähistöllä Kölnissä pelattiin jotain otteluita. Aina auttavan Navin kimppuun ja hotellia etsimään Destination, eili Bonn city centren läheisyydestä. Yksi vaihtoehto oli Ibis Hotel, jonka muistin joksikin ketjuksi, joka ei nyt ollut muistaakseni kallis. Ibis löytyi jälleen kerralla, tosin hotellihuoneiden hinnat vain oli kerrottu kahdella, kiitos MM-kisojen. Lyhyellä yskimisellä hinta tippui muutaman kympin ja otimme huoneen, saman verran ne varmasti muuallakin maksavat. Golffi vielä puomin taakse hotellin sisäpihalle.



Kamat siistiihin, mutta äärimmäisen "steriiliin" laivan hytti -tyyppiseen huoneeseen ja kaupungille. Bonn oli täynnä jalkapalloa, keskusta oli täynnä screenejä ja jalkapallo-faneja. Jälleen oli aika etsiä Saksalaista olutta. Kierreltyämme keskustaa, totesimme vanhan kaupungin melko pieneksi ja sen reunalta alkavan heti epäsiistimmän uudemman alueen. Jotenkin vanha kaupunkikin tuntui sottaiselta. Lauantai-iltana terassit olivat täynnä, tilaa löytyi kuitenkin paikallisen Oopperan vierestä aivan Reinin varrelta rantaravintolasta.



Sijainnillisesti olut-paikkamme oli pitänyt vastata vaikkapa Cafe Ursulaa Kaivopuistossa, mutta tässä tapauksessa siihen viittasivat vain ruoka-/juoma-lista ja hintataso. Pirtiikalustoja sikin sokin kuluneella nurmikolla, rikkaruohot rehottaen. Onneksi olut oli hyvää samoin kuin kanasalaatti. Ympäristön siisteys viittasi enemmän itään, vaikka olimmekin silloisen läntisen Saksan tärkeimmässä pisteessä. Bonnista jäi muutenkin epäsiisti ja hiukan luotaan työntävä kuva.

Summasummarum: Älkää pysähtykö Bonniin, siellä ei ole mitään nähtävää.

Osa 9: Ruotsia kohti ja Helsinkiin

Bonnista starttasimme Dieselin jälleen aamulla 9.00 aikaa moottoritielle. Auto Bahnalla ajaminen hiukan jo turrutti, kun takana oli jo (kai) 1500km ja pohjoisen Saksan tiet olivat selkeästi tukkoisempia. Nopeusennätykset ja nopea matkan teko oli tältä matkalta ohi, bahnalla jo oli mallia: Kaasu pohjassa 5km 170-180km/h, jonka jälkeen levyt sinisinä taas 100km/h ja taas rykäisy jne. Keskinopeus oli jotakin 110km/h ajotietokoneen mukaan, vaikka olimmekin "vapaalla alueella" nopeusrajoitusten suhteen.

Matka eteni kaikesta huolimatta ripeästi, vaikka ruotsalaiset jalkapalloturistit välillä vasemmalla kaistalla edessä asuivatkin.
Suuntana Puttgarden, aivan pohjois kärjessä. Koska emme varailleet koko reissulle muuta kuin lentoliput Stuttgartiin, oli siis varattava puhelimitse myös lauttaliput Tukholmasta Helsinkiin tai Turkuun. Oletimme, että paikkoja olisi ruotsin laivalla reilusti tarjolla, mutta loppuen lopuksi ainoa vaihtoehto oli maanantai-iltana lähtevä Viking Line Helsinkiin. Ja hintakin oli ihan kohdallaan, Sea Wind- tasoa.

Päätimme ajaa Ruotsin puolelle yöksi, jotta maanantaina ei tulisi kiire Tukholmaan. Lautalle ensin Rödbyhyn Tanskan puolelle. Lautan maksu pelasi kätevästi taas Visalla (Ei, lasku ei vieläkään ole tullut) ja siitä siltaa pitkin Ruotsiin.



Kurvailimme jälleen ilta jo melko pitkällä Helsingborgiin, jonka katsoimme sopivaksi kohdaksi majoittua. Jälleen hotellin hankinnassa oli pieniä paineita ja rajoitimme (jälleen) haun Navin tarjoamiin Scandiceihin. Sopiva löytyikin sitten aiva keskustan tuntumasta. Vain vastaanotossa ollut henkilö oli vähän erikoinen:

- Hello, do you free room for 2 person one night?
- Three rooms for you two?
- No, i meant FREE not THREE !
- Hey, but you just said me three, are you alright?
- YES i am! I meant, just one room for us two. With single beds.
- We do not have free rooms, you´ll have to pay your stay here.
- YES, we are going to pay the stay. I know you are not offering free nights here. Just tell me, do you have any rooms AVAILABLE?

Lopulta saimme tämän keski-ikäisen naishenkilön tajuamaan, että olemme maksavia asiakkaita ja haluamme yhden huoneen. Melkein jo vaikutti, että olemme jossain piilokamerassa. Ja kyllä, pidetään ne Ruotsin kielen taidot siellä taustalla.

Itse Helsingborg oli tympeään Bonniin verrattuna positiivinen yllätys, sunnuntai-iltana kaupunki näytti varsin miellyttävältä.



Seuraavana aamuna tylsä Ruotsin läpiajo, auto satamaan muutaman vanhemman Bug Runista vielä tulossa olevan ilma-VW:n joukkoon ja (taas) oluelle Tukholman vanhaan kaupunkiin. Muutama tunti odottelua, auto laivaan ja kohti Helsinkiä. Helteessä- taas.




Itse Ruotsinlaiva- instituutio osoittautui todella paikalleen jämähtäneeksi, kiillotettu messingki ja taikuri-esitykset ja ravintolasta varastelevat romaanimiehet saivat meidän risteilykiintiömme tältä vuodelta täyteen. Juntti, juntimpi, juntein.

Osa 10: Helsinki ja tulliin

Helsingissä ajo laivasta sujui tiistai-aamuna nopeasti, ja löysimme Katajanokalle tullin oven eteen Grand Marinan päätyyn nopeasti. Itse ajoluvan ja tarrakilpien hankkimiessa ei mennyt kuin 15min. Olimme ensimmäiset tullissa tiistai-aamuna.

Tarrat lasiin ja ajolupa hansikaslokeroon. Auton hakumatka oli päättynyt, monta kokemusta rikkaampana.

Katsastusmies ei rekistreröintikatsastuksessa löytänyt autosta lainkaan huomautettavaa, kommentoi "Löytyikö mitään?"- kysymykseeni, no eihän tässä nyt mitään ollut, hyvältä vaikuttaa.

Tulliin seuraavaksi asioimaan seuraavana päivänä katsastuksesta, varustelomakkeessakaan ei oikein päässyt fuskaamaan, vaikka kukaan ei autoa käynyt edes katsomassa Tullista. Viime viikolla saapunut veropäätöskin oli lopulta ihan ihan mieluinen.

Lukaisimme autosta vielä vikakooditkin, TDI- tyyppivika, eli moottorinlämpötila-anturi sai vaihtotuomion, samoin selvisi ESP-valon syttyminen silloin tällöin. ESP:n sivuttaiskiihtyvyyttä mittaava anturi antoi yksikölle vääriä lukemia. Lyhyellä Googletuksella selvisi, että 2000-2001 malleissa tuo anturi on myös tyyppivika, jokin piiri irtoaa juotoksistaan ja se antaa satunnaisia vikahälytyksiä. Uudemmissa anturi on integroitu muuhun elektroniikkaan ja niissä ongelmia ei ole.

http://www.golfv.de/wbb2/thread.php?thr ... sp+leuchte

Jos vaikka nyt vielä lomalla jaksaisi kaivaa anturin esille kojelaudan alta:
http://www.vw-heaven.at/tips/esp.php

Tai/ja sitten uusi suoraan tilaukseen.. Ebayssä näyttää olevan 129€ myynnissä uusia, eli ei paha. Jarrulevyjen hinnalla.

Tätä kirjoitettaessa kotimaan kilvet ovat olleet autossa jo liki viikon ja nyt kaikki maahantulohuollot on tehty. Uusi jakohihna, vesipumppu, öljyt, vaihteistööljyt jne.

Ja NYT yhteenveto auton tuonnista:

Suosittelen lämpimästi auton hakemista itse, joko välittäjän avustuksella tai sitten ihan yksin, kuten me teimme. Tuonti ei ole lainkaan hankalaa ja auton kunto on aivan eri luokkaa, kuin vastaavissa kotimaisissa yksilöissä. Ajovalot eivät ole saaneet kivisuihkuja jne. Golffiin on tullut jo kotimaassakin 3000km, eli jo liki 6000km ostosta. Ja ostos vaikuttaa onnistuneelta, varustus on kotimaisia parempi ja merkkiliikkeiden kitsas suhtautuminen ei minua haittaa. Ostoksen onnistuminen realisoituu sitten lopullisesti autoa eteen päin jossain vaiheessa myydessä, liikkeisiin en mene aikaani kuluttamaan, eli suoralla kaupalla tämäkin sitten joskus vaihtaa omistajaa tulevaisuudessa, kun autokuume taas iskee...

Golf on 6. autoni, ja toinen "tuonti-auto", edellinen tuontipeli oli kolmisen vuotta sitten alla ja myös siitä jäivät positiiviset kokemukset ja vielä voittoakin myydessä.

Tästä tämä "projekti" jatkuu tyypillisesti, kunhan taas saan inspiraatiota kirjoittamiseen. Useampi OEM- osa on löytänyt jo paikkansa.

Mukava että joku osaa pukea projektit tarinan muotoon ja kamerakin on pysynyt varsin pätevästi kädessä. thumbs up.

Kiitos kivasta tarinasta.. itse en voi saksan reissusta raporttia tehdä sillä menin ostamaan vw golf plussan.. Katsotaan josko sen verran tulis sitäkin viriteltyä että uskaltais sen lisätä projekteihin.. farmari se ei kylläkään ole..

Kovin huonosti on taas viime aikoina ollut projektipäiväkirjan pitoon, mutta tässä joitain lisäyksiä:

- Takapyyhin vaihtui Golf 5 pyyhinvarteen, johon Transporter T5 Aero Twin-sulka.
100% Bolt-on ja reippaasti kauniimpi kuin orginaali metallivartinen.
http://www.passatplus.de/umbauten/heckw ... ischer.htm

Asennusaika 10min.

- Merkit raaputtelin takakontista irti, ehkä se punainen TDI- teksti olisi kuitenkin pitänyt jättää. Kliinerillä vaan merkkien aluset tasaisen kiiltäviksi ja vahaa päälle.

Asennusaika 20min

- Jalkatilaan paikkansa löysivät TT:n pedaalit ja Beetle RSI:iin lepuutustuki, Bolt-on nämäkin.
http://www.slamit.net/product_info.php? ... ts_id=3482

Asennusaika 15min

- Uudemmista Volkkareista tuttu Comfort-vilkkusarja tuli myös asennettua. Moottoritieajossa jokaisen euron arvoinen, uskomattoman kätevä varuste, josta on varmasti vaikea luopua enää:

http://www.slamit.net/product_info.php? ... ts_id=3504

Asennus sujui kätevästi samalla, kun vedin GPS-antennin omalle paikalleen A-pilarin sisään. Eli Navi kojelaudasta irti, samoin mukiteline, kojelaudan muovit kuljettajan jalkatilasta pois, tuuletussuulakkeiden alla olevat napit pois kojelaudasta ja johtosarja pujottelemalla esiin. Comfort vilkkusarjassa tulee yksi uusi rele ja se yhdistetään hätävilkkukatkaisijan kautta.

Asennusaika 45min, yksi III-Olut

- Vakiokattovalokin oli pakko vaihtaa Passat W8-malliseen.
http://www.slamit.net/product_info.php? ... ts_id=3483



Hauska pikku yksityiskohta, tulisi nyt vain pimeä. Asennus oli suoraviivainen juttu, vain johdon vetäminen valokatkaisijalle aiheutti hetken tuumailua, ennen kuin muistin kuinka valokatkaisija lähtee irti:
Valokatkaisija 0- asentoon ja painetaan katkaisijaa alas päin ja käännetään se parkkivaloasentoon, ja kas kummaa katkaisija pompsahtaa kojelaudasta.

Myös tämän tuotteen toimitti taas eräs nimeltä mainitsematon autovarusteverkkokauppa.

Asennusaika 40min, sisältäen arpomista.


ESP-anturi on lähdössä parhaillaan Saksasta ja seuraavaksi kuriin pistetään satunnaisesti tuikkiva ESP-valo. Ja onhan siellä firmalla uuni tuore läjä alumiinisia lukkonuppejakin, katsotaan eksyykö yksi sarja omaankin autoon.

Kulutus on pyörinyt sekalaisesssa maantie-kaupunkipyörityksessä 5,4-5,8 L / 100km välillä, joka näillä bensiinin hinnoilla jo tuntuu.

Kuviakin tarjolla, jos jotakuta kiinnostaa.

löytyiskö kuvaa takaviipelistä?

Olen kyllä selkeästi ihan liian laiska tällaisen projektitopicin ylläpitoon tai kenties työpaikalla saa aina rautaisannoksen autoasiaa, eikä illalla enää jaksaa kirjoitella mihinkään. Täytyy postailla kuvia taas jossakin vaiheeessa.



Ai niin, Beetlen Alu-lukkonupitkin ovat paikallaan.



hmm. Mitäpä sitten, Pacificin tai Bora Variantin takalyhdyt hiukan polttelisivat, OEM Xenoneista nyt puhumattakaan. Onneksi hallitus aina puhuu järkeä.

Ai niin, yksi update vielä:

- Auton mukana seurasi kaksi alkuperäistä taittoavainta, mutta aktiviisessa käytössä ollut avain oli kulunut ikävän kiiltäväksi. ( Aargh. )Vaikka otin käyttöön ilmeisesti edellisellä omistajalla vara-avaimena käytössä olleen avaimen, päätin restauroida toisenkin uuteen uskoon.



Muutaman viikon Ebay-selailulla sopiva avain tarttui käsiin Saksasta ja kusti polki sen kotiin. Avain oli vähän käytetty, kuoret lähes virheettömässä kunnossa. Vaihdoin Ebay-kuoriin omasta avaimestani piirilevyn ja ajoneston transponderin sisältävän osan avaimen kuorta.

Pienellä tuumailulla avaimet levälleen -> Lopputuloksena lähes virheetön vara-avain, jota ei siis tarvinut edes uudelleen ohjelmoida sisukalut, kun tulivat vanhasta. Pikku detaljeja, mutta kovin häiritseviä.

Jäljelle jäänyt kuoriltaan kiillottunut, mutta ilmeisen toimiva avain on myynnissä. Tästä jollekin lähtökohta taittoavain-konversioon: http://variantuning.com/phpbb/viewtopic.php?t=2795

Aiemmin mainittu ESP- valon vilkkuminenkin tuli kuntoon anturin vaihdolla, suoraan www.golfiv.de -foorumin ohjeiden mukaan. Anturi on kuljettajan jalkatilassa kojelaudan muovien yläpuolella, suoraan kaasujalan kohdalla. Anturi on kiinni vain yhdellä metallikilpsillä ja siihen menee vain yksi liitin. Vaihtaminen oli niinkin helppoa, että tuli melkein mieleen, että VW:llä ajateltukin anturin olevan kulutustavaraa....


(Kuva lainattu maailmalta, kun kamera oli taas jossain muualla kuin projektissa mukana.)

Eli jos ESP-valo syttyy satunnaisesti 2000- tai 2001- mallisissa ajon aikana tai suoraan käynnistettäessä autoa ja ESP- napin paineleminen ei auta, on ratkaisu hyvinkin todennäköisesti tässä. Viallinen jarruvalokytkinkin voi aikaan saada ESP-valon palamisen, mutta tällöin myös ABS- vikavalon pitäisi palaa myös. Tällöin molemmat valot palavat myös koko ajan.

Uusi alkuperäinen anturi saapui Saksasta ja sen hinta jäi odotettua alhaisemmaksi. Anturi antaa ESP:lle tiedon sivuttaiskiihtyvyydestä, hintaa en VV-autolta edes uskaltanut kysyä.

Suurin yllätys seurasi kuitenkin uudessa anturissa:

"MADE IN FINLAND" ja VTI:in logo: http://www.vti.fi/fi/index.html

Kaikkien maailman 2000- ja 2001- mallin G4/Bora- autojen ESP-vikojen takana ovatkin suomalaiset.



(BTW. Jos jollakin oireet täsmäävät omaan autoon, vikakoodien luku onnistuu Vantaalla ja pystymme myös välittämään alkuperäisen anturin edullisesti suoraan Saksasta, alle kotimaisen merkkiliikkeen hintatason.)

Seuraava päivitys pistetty tilaukseen, vinkki: Näitä tarvitaan sateella.

Eli seuraavaksi tuulilasille vaihdetaan uudemmista tutut OEM- Aero Twin sulat ja -varret...

Pitäisihän ne pyyhkimet muutenkin vaihtaa ennen talvea.

miten olisi ilmastoinnin suulakkeiden vaihto bora-mallisiin.....?

Len wrote:miten olisi ilmastoinnin suulakkeiden vaihto bora-mallisiin.....?

Vähän mielessä myös.

Jotenkin myös koko keulan päivitys kulmikkaammaksi lämmittäisi vähän, jos sitä vaihtaisi sitten loppupäänkin samalla, kun se Borsas jäi alkukesästä saamatta. Onhan tällä jo ajeltukin. No leikki leikkinä.

No nysse on jo laittanu auton myyntiin...http://www.nettiauto.com/889175

No pientä "haistelua" vaan, krooninen autokuume. ;D

Se Bora-farkku jäi kuitenkin takaraivoon. Ei anneta sen häiritä projektia.

Aero Twin-sarja kopsahti Saksasta ja mittaristoonkin on matkalla kiiltävää, katsotaan ruuvataanko ne paikalleen.

osta multa toi Bora pois niin saat nahat ja nelivedon ja navikin on jo valmiiksi kiinni

Len wrote:osta multa toi Bora pois niin saat nahat ja nelivedon ja navikin on jo valmiiksi kiinni

On se nyt kumma, kun kaikki kiinnostuvat tästä projektistani nyt. ;D

Len:in Borsas olisi kyllä aika kiva vaihtoehto, leederit neljä vetävää pyörää ja maksimimäärä Diesel- hevosia. No jäitä hattuun, jonkin verran kiinnostusta on Golffiakin kohtaan jo ollut, ainakin ilmoitusta on katsottu jo kolmatta sataa kertaa nettiautossa reilussa vuorokaudessa.

bora variant MYYTY !!! Mikä on uus projekti ?

plusevo wrote:bora variant MYYTY !!! Mikä on uus projekti ?

Golf taisi mennä kaupaksi ikään kuin varkain.
Jos vain ostajan sana pitää, ensi viikolla Vari vaihtaa kotipaikkaa.

Mitä sitten? - Aika näyttää. ;D

Näyttää siltä, että Variant-rintamalla jatketaan.

To be continued.

2001 Golf 4 Highline PD TDI Tiptronic

- Offroad- alusta
- Traktorin renkaat

Do diin, jospa nyt saisit projektia pidemmälle...

Odotin sitä Bora Varianttia mutta eipä tullut ainakaan vielä...

Amideus wrote:Odotin sitä Bora Varianttia mutta eipä tullut ainakaan vielä...

Joo, vieläkin jäi tuo Golf-keula. Ehkä sitten seuraava.

Update taas:

- Beetlen lepuutustuen tyrkkäsin taas paikalleen samoin kromikehät mittaristoon.

Jälkimmäiseen liittyy pieni varoituksen sana. Älkää alkako hommaan kiiressä tai krapulassa.
No tein sitten molemmat virheet. Ensin viime viikolla liimasin kehykset kiiressä paikalleen, sotkin hiukan mittarin lasiakin.

Tänään sitten toinen kiireesti liimattu rinkula irtosi. No krapulaisena otin mittariston irti ja ajattelin samalla puhdistaa tahratkin. Mutta kun kädet tärisivät niin paljon, tuli tipautettua kehys sitten lattialle. Ja lasiin pieni halkeama.

Eli ostetaan VDO-mittarinkehys/lasi.

Suorastaan ketuttaa ajaa tuolla "4Motion"-lookilla, jossa auton alta suunnilleen mahtuu kävelemään, joten kai sekin tässä on talvirengashankintojen jälkeen jotenkin ratkottava vielä talveksi.

heh , on muute uskomattoman ärsyttävää hommaa laittaa ne kehykset itte laitoin viä ihan selvispäin mut sattu onnistumaan kerralla

Yritetäänpäs taas pitää jonkunlaista projekti- (tai matka-)topiccia taas.

Tämä nyt toistaa itseään jo.

OSA 1: Auto, mistä?


Musta Golf meni ikään kuin varkain kaupaksi ja lainakärryllä muutaman viikon kurvailtuani iski akuutti autopula. Jälleen Highline Golf IV:t ja Borat osoittautuivat järkevimmiksi vaihtoehdoiksi, vaikka joku epäkäytännöllisempi rinkelikeulakin taas kajasteli päässä.

Liki kuukauden taas guuglettelin yllä jo mainittuja saksalaisia automyyntisivuja ja tarjonta oli kevääseen verrattuna heikkoa, liki iski paniikki, eikö sitä nyt löydy. Päivää ennen laina-auton häipymistä alta huomasin, että erään hopean Tiptronicin hinta oli tipahtanut 900€. Olin autosta jo yhden tarjouksen edellisellä viikolla jättänyt, mutta silloin hinta ei tipahtanut. Postia Saksaan ja kas- kummaa, nyt tarjoukselle tuli hyväksyntä.

Näin autosta pari tulitikkurasian kokoista kuvaa, ja myyjän vakuuttelut mailissa ja puhelimessa. Karvan yli 80tkm mittarissa, yksi omistaja, huoltokirja.
Pari tuntia tuskailtuani soitin myyjälle, että kyllä, otan auton ja saako sen 1,5 vuorokauden päähän luovutuskuntoon.

Vastaus oli kyllä ja keskiviikko-iltana myöhään varailin taas Stuttgartiin lennot, lähtö torstaina puolilta päivin.



Blue1:illa taas Stuttgartiin, lämpötila +18´C ajankohta lokakuun loppu, jolloin Suomessa satoi jo vanhoja mummoja. Torstai-iltapäivänä Stuttgartissa, keskustaan oluelle ja sitten hotellin etsintään, joka löytyikin kätevästi Tourist Infon kautta.

Aamulla 6.30 ylös, autoliike oli Stuttgartin laitamilla ja sinne pääsi kustannustehokkaasti lähijunalla vain 5,10€. Haa, kustannussäästöä. Ensin metrolla Hauptbahnhoffille ja siitä lähijunalla W interbachiin, jossa auto oli.

Lähijunalla puksuttelua 30min ja tupahdimme taas W interbachiin. Karttanahan meillä ei ollut kuin joku ViaMichelinistä tulostelu kopio mukana, mutta ystävällisten paikallisten avulla löysimme laukkuinemme Herr Ehnesin liikkeeseen.