Semmoinen kokemus näistä lisälämmittimistä on, että tehdasasenteiset vaikuttaisivat olevan epävarmempia, kuin jälkiasenteiset. Eikä se välttämättä johdu itse lämmittimiestä, vaan siitä, että ajonaikaiset lisälämmittimiet käyvät liian vähän aikaa kerrallaan (vaikka ajomatka olisi pidempikin, auton moottori ja lämmitin yhdessä lämmittävät moottorin sen verran nopeasti, että lämmittimen paloaika jää lyhyeksi). Ja varsinkin, jos autolla tehdään 5min ajomatkoja monta päivässä, eikä lisälämmittimessä ole ajastus/pakkokäynnistysvaihtoehtoa, lämmitin karstoittuu äkkiä.
Akku tosiaan täytyy olla kunnossa ja kunnollinen. Ja toisaalta itse olen käyttänyt seuraavaa nyrkkisääntöä: lisälämmittimen käyttöaika ei ole pidempi kuin ajoaika, tai sitten oltava ylläpitolaturi. Tämä onkin mielenkiintoista, kun tuota lämmitintä pitäisi käyttää mielellään pidempi ajanjakso kerrallaan, jotta karstoittuminen ei olisi niin voimakasta. Nykyisin monessa autossa on lisälämmittimelle oma akku, jolla tuon lämmittimen toimintavarmuutta parannetaan. Tosin extra-akkukin tarvitsee virtaa, eli kyllä sitäkin pitää ladata, mikäli ajo on lyhyttä/pätkittäistä. Ja sitten vielä se fakta, että akkujen virranottokyky heikkenee melko paljon, kun pakkasta alkaa olemaan yli 20 astetta, eli tällöin edes ylläpitolaturit eivät välttämättä auta (paitsi jos kantaa akun sisälle).
Aika monenkirjavien tekijöiden summia nuo polttoainekäyttöisten lisälämmittimien ongelmat ovat. Itse olen aika paljon niiden kanssa taistellut, eri autoissa, mutta on se kuitenkin sen verran hyvä keksintö, ettei siitä luopuakaan viitsi
